Miehen ja Hattrickin rakkaustarina

Monelle Hattrick on vain peli, monelle Hattrick on osa elämää. Minulle Hattrick on kuin rakkaustarina, joka ei meinannut ottaa tuulta siipiensä alle.

Oli vuosi 2005, kun ensimmäisen kerran aloitin Hattrickin pelaamisen. Olin silloin 9-vuotias, eikä aivokapasiteettini tuolloin vielä riittänyt pelin hienouksien ymmärtämiseen. Isälläni oli silloin joukkue Hattrickissä, joten hän osasi minua neuvoa, mutta hän otti opettamisesta loparit ostettuani kelvollisen moken käyttäen siihen kaikki rahani. Muutaman hävityn ottelun jälkeen kiinnostus lopahtikin kuin seinään ja aloin puuhailemaan asioita, jotka olivat sen ikäisille tarkoitettuja.

Vuosi 2010 ja ylä-aste on parhaillaan käynnissä. Ikäisilleni tyypilliseen tapaan liiallinen energiajuomien juonti ja vähän myöhässä alkanut murrosikä vei kaiken kärsivällisyyteni ja keskittymiskykyni. Päätin silti kokeilla Hattrickiä uudestaan. Olin tyytyväinen saamiini pelaajiin ja kiinnostus Hattrickiin kesti muutaman kauden ajan. Voittoja tuli, mutta vähintään yhtä paljon häviöitä kulki siinä käsi kädessä. En jaksanut kriisieni (mm kaupasta energiajuoma loppunut) lomassa opiskella Hattrickin pelaamista ja niin se jäi, taas niin monta lupaavaa VII-divarissa mylläävää pelaajaa jäi ilman manageria.

Vuonna 2013 lukio oli alkanut omalta osaltani ja stressi oli jotain ennenkuulumatonta. Mitä teen elämälläni? Mikä minusta tulee isona? Sillon minulla välähti! Minusta tulee jalkapallomanageri! Avasin koneen, näppäilin osoitepalkkiin Hattrickin osoitteen ja nautin näkemästäni. Siinä sitten perustin uuden joukkueen ja olin iloinen, kun joukkuueen sai melkein heti käyttöönsä (muistaakseni ensimmäisellä kerralla pelatessani odotin väh. 3 päivää). Jaksoin tuolloin pelata 4-5 kautta, kunnes abivuoden stressi iski ja jouduin jättämään rakkaan pelin jo kolmatta kertaa.

Nyt, vuoden 2015 alussa päätin kokeilla Hattrickiä vielä kerran. Päätöksen tein kahden päivän ryyppyputken jälkeen eräänä erittäin krapulaisena aamuna. Mikä olisi parempi tapa aloittaa uusi vuosi, kuin HT-joukkueen uutena managerina?
Heti ensimmäisenä suuntasin nokkani käsikirjan suuntaan. Opiskelin ensimmäistä kertaa näiden katkonaisten 10 vuoden aikana pelin perusidean: miten eri taktiikat vaikuttavat peliin, mitä otteluarvosanat tarkoittavat jne. Suuntasin myös ensimmäistä kertaa HT-foorumeille, ja aktivoiduin siellä. Sain neuvoja sieltä sun täältä ja olin tyytyväinen. Miksi en ollut tajunnut Hattrickin vetovoimaisuutta aiemmin?

Olen nyt pelannut tämänhetkisellä joukkueellani pian kolme kuukautta. Olen ennenkin pelannut Hattrickiä tämän ja vielä pidemmänkin ajan, mutta se ei ole tuntunut tällaiselta. Kirjaudun nykyään Hattrickiin monta kertaa päivässä, luen foorumeita ja imen kaiken saatavilla olevan tiedon itseeni. Saan pelistä paljon enemmän irti, mitä olen koskaan ennen saanut. Mentorini ja ystävälliset kanssapelaajat foorumeilla ovat saaneet minut kiintymään peliin entistäkin enemmän. Lisäksi Hattrick on ainoa peli mitä vanha tietokoneeni jaksaa pyörittää.

Hattrick on minulle rakkaus, jota olen kohdellut kaltoin. Rakkaus, joka on löytänyt minut aina kun minulla on ollut vaikeaa. Rakkaus, jonka olen heittänyt pois aina, kun en ole ollut tyytyväinen siihen.

Nyt uskon, että minä ja Hattrick tulemme matkaamaan vielä pitkän aikaa yhdessä. Tällä kertaa ilman katkoja.

Link directly to this article (HT-ML, for the forum): [ArticleID=18795]