We use cookies - they help us provide you with a better online experience.
By using our website you accept that we may store and access cookies on your device.

Omat vuoteni Hattrickin parissa

Tässä artikkelissa kerron omista vuosistani Hattrickin parissa. Millä ajatuksella olen joukkuetta rakentanut, mitä olen hattrickin parissa tehnyt ja miten siitä jatkan.

Oli vuosi keppi ja keihäs, nuori Nikzal oli nuorisotalolla viettämässä aikaa änäriä pelaillen, kun huomasin miten vieressä joku selaili nettiä ja huomasin sanan "Hattrick".

Heitin mielestäni aivan mahtavan läpän: "Onko niin tylsää, että pitää selailla sivustoa jolta löytyy kaikki hattutempun tehneet pelaajat?"

Parin viikon kuluttua olikin joukkueen odotusaika umpeutunut ja löysin tieni manageroinnin saloihin. Eihän silloin pelistä mitään tajunnut ja kohokohta olikin, kun pääsi kavereille kehumaan, miten junnulotosta nostetusta pelaajasta tarjottiin 200k, joka oli aivan käsittämätön summa silloisella joukkueella.

Ei ollut yllätys, että pelaaminen jäi hetkisen kuluttua sikseen. Ennen nykyistä joukkuetta tuli perustettua joukkue(ita), mutta kun ei pelistä mitään tajunnut kärsimätön luonne, niin tarina oli aina sama.

Sitten tuli se päivä. Syksyinen ilta v. 2010. Pari viikkoa meni ihmetellessä ja tämän jälkeen kirjoitin ensimmäisen viestini foorumille ikinä. Kysymys oli luonnollisesti sitä luokkaa, että minut ohjeistettiin kummipuuhun, josta uskalsin hakea apua.

Pariin päivään ei tapahtunut mitään, mutta olin huomannut, miten eräs nykyinen mestisjoukkue olikin pari kertaa käynyt joukkueeni sivuilla. Kyseinen henkilö oli vähän aiemmin tarjoutunut puussa avustamaan uusia kasvoja pelin pariin.

Kohta sieltä tulikin maaginen yksityisviesti laatikkoon varovaisesti kysyen, että olikos kukaan tarjonnut apua. Eipä ollut, ja niin lähti Sotkamon ZSKA:n manageri täplän (4919181) ja minun yhteinen ristiretki kohti pelin saloja.

Alku oli vähän hankalaa, mutta oppi meni aika nopeasti päähän, vaikka tuli muutaman kerran aiheutettua vähän harmaita hiuksia rakkaalle kummilleni. Tulipas kerrankin lähetettyä viesti missä kerroin mahtavasti myyttisen innerin ostostani "kun niin halvalla sai".

Pian sainkin akatemian pyörimään ja yhtäkkiä sinne nousivatkin perätysten Jonathan Hartwall (319336123) ja Joonas Koivukangas (319454613)

Hyviä maalintekijöitä kummatkin, apujakin oli syötössä ja laiturissa. Erikoisuuksien päälle ei ymmärretty mitään, joten tässähän ne meidän tulevaisuuden ihmeet ovat. Näitä me lähdetään treenaamaan.

Jossain vaiheessa akatemiaan alkoi ilmestyä paljon hyviä pakkeja, apujakin löytyi, mutta erikoisuuksia oli vain harvoilla. Tästähän lähti ajatus lähteä rakentamaan jotain erikoisempaa. Ja niin oli ajatus 523 CA-jengistä kasassa. Täysin siihen pelitapaan rakennettu joukkue.

Ainoa asia, mikä aikoinaan harmitti, oli noiden kahden hyökkääjäni maalinteko, jota ei keretty treenaamaan kai unohtumattoman puoliväliä korkeammalle. Sieltä nousi kuitenkin Biskop (337322796) Koutaniemi (339929342) ja Karttunen (341095178) hyvinkin nopeaan tahtiin. Ehtipä siellä Saarikin (352859240) ja Gustafsson (354310910) saamaan laituritreeniä.

Parhaimmat saivat titaanisen laiturin, hyökkääjät pääsivät yliluonnolliseen, Saari ja Gustafsson loistavaan. Sitten olikin pitkän ja vähän nihkeän syöttötreenin aika.

Tässä vaiheessa minulla oli jo ringissä omia pelaajia 11. Kaksi hyökkääjän tontille, kaksi laitureiksi suunniteltuja, kaksi laitapakkia ja loput puhtaita CA-pakkeja.

Syöttötreenin päätteeksi meillä oli kaikilla näillä vähintään unohtumaton syöttö. Vasta myöhemmin tajusin, että saatoin vähän ylitreenata pelaajiani tässä, mutta ei mennä nyt siihen.

Luulin pakkitreenin olevan meille helpotus, mutta tie olikin pitkä, hieman tylsähkö ja kivinen. Ei noilla kelvollisilla-hyvillä paljoa juhlittu. Varsinkin kun oltiin jo siirrytty suurimmaksi osaksi 523:n pariin. Monta pitkää kautta tuli jumitettua. Kaikkiaan yhdeksän kautta pakkitreeni pyöri kutosessa ja vitosessa, kunnes vihdoin se historiallinen päivä tuli milloin noustiin neloseen. Karsintamatsissa kaadettiin F.C. Disturbed 0-2.

Pakit alkoivat siis olla mukavan vahvoja tuolloin, mutta olin myös ottanut muiden managerien neuvoista onkeeni ja hommannut hieman keskikenttävoimaa pelotteeksi. Eli taktiikkakirjassa olivat 523, 541, 532 ja joskus jopa 352.

Historiani nelosessa ei kuitenkaan ollut kovin pitkä ja parin kauden jälkeen sieltä sitten tiputtiinkin. Joukkueen avainpelaajat alkoivat vanheta ja 523 ei enää innostanut.

Nyt ollaankin siirrytty perinteisempään peliin ja tällä hetkellä voidaankin odottaa paljon parempaa menestystä kuin tuolla taktiikalla, mutta mitä siitä kaiken kaikkiaan jäi käteen?

Reippaasti ylijumalaiset arvosanat reippaasti ylijumalaisella taktiikkataidolla. Melkein täysin omien pelaajien pelaama 397 hattua (518491253). Ainoastaan maalivahti ei ollut oma. En tiedä, kuinka paljon päälle 400 hattua olisi ollut, jos ylijumalaisen menevät arvosanat olisivat näkyneet, ja täytyy myöntää, että tuo 3 hattua melkein täysin omilla pelaajilla kaivelee hieman, mutta näillä mennään.

Hyökkääjieni melkein 300 tekemää maalia (153 & 145), sekä heidän pelaamansa ottelut (304 & 303). 523:lla mukana olleiden kaikkien omien pelaajieni, jotka pelaavat tälläkin hetkellä joukkueessani, yhteismaalimäärä 475 sekä heidän ottelumääränsä, aivan huikea luku 1781 ja tuohon en edes ynnännyt niitä neljää pakkiani, jotka menin myymään uudellenrakennuksen rahoittamiseen.

Tekisinkö mitään toisin tai vaihtaisinko hetkeäkään? En todellakaan.

Moneen kertaan on mainittu, että hattua ei välttämättä pelata menestyksen takia. Olen itse todiste siitä. Nykyiselläänkin saisin paljon enemmän rahaa muutamasta omasta pelaajastani kuin mitä ne pystyvät joukkueelle tarjoamaan.

Mitkään miljoonat eivät koskaan korvaa sitä fiilistä, mitä esimerkiksi lauantaina meille tarjottiin (547074566). Vaikka hävisimme 2-1, allekirjoittaneelle saattoi mennä pieni roska silmään, kun Joonaksen luultavasti viimeisimmässä kilpapelissä hän teki joukkueen ainoan maalin. Näiden pelaajien paikka on HOFissa sitten kun aika on kypsä, eikä taatusti missään muualla kuin Alapään Vedossa.

Ei tiedolla, ei taidolla, ei järjellä, vaan puhtaasti tunteella.

Voisin mainita kymmeniä managereita, joille tahtoisin antaa kiitokset avusta ja kaikesta muusta matkan varrella. Kiitän kuitenkin tässä vain Sotkamon ZSKA:n Täplää joka auttoi joukkueeni alkuun, OKP-projektin pyörimään ja jonka kanssa vieläkin aktiivisesti järjestön puolella ollaan tekemisissä. Ei ole viiden vuoden aikana aktiivisuus kadonnut, päinvastoin.

2015-11-07 13:54:49, 2429 views

Link directly to this article (HT-ML, for the forum): [ArticleID=19296]

 
Server 070