MJ-treeni ja kilpaileminen: huipputaso

Aiemmassa artikkelissani käsittelin sitä, kuinka rakensin seurajoukkuetta MJ-treenin ohella ja mitä siinä matkalla tapahtui. Tässä artikkelissa käsitellään seurajoukkueen menestyksekkäimpiä hetkiä ja mitä valintoja kilpailun ohella tuli tehtyä. Seurajoukkueestani tuli MJ-treenin ohella melkeinpä vahingossa yllättävän tasokas joukkue, jolla kilpalemisesta oli ilo nauttia. Näinä kausina myös yhteisöllisyydestä tuli itselle entistäkin isompi asia. Artikkelissa vilkaistaan myös hieman tämän projektin jälkeiseen tulevaisuuteen.

IV.43-sarjasta voisin kirjoitella vaikka kuinka paljon, kiitokset kaikille sarjassa yhtä aikaa olleille managereille meidän hienoimmista neljästä kaudesta. Jalo0:lle vielä erityiskiitokset tiukoista väännöistä, jotka ajoivat meitä parantamaan joukkueen peliä, ja myös siitä lahjoittamastasi kuukauden platinasupporterista. White Powderin satumainen tuuri kaudella 59 jäi myös ikimuistoisesti mieleen. Reinareita unohtamatta. Sarjavoittajan ratkaisu meni ihan viimeisille asti kausina 58, 59 ja 60 ja se oli varmasti yksi merkittävä asia sarjan mielenkiintoisuudessa. Moni muu olisi varmaan vaihtanut sarjaa viimeistään kauden 59 jälkeen, kun kestävyyksiäkin ruvettiin jo nostamaan peluutettavalle tasolle. Epäilen näin, sillä VPA oli kuitenkin jo todella kova joukkue neloseen ja olisi voinut pärjätä kolmosessakin. Tuota ajatusta puoltaisi myös se, että kaudella 59 tehtiin ilman pelaajasiirtoja melkein 2 miljoonaa tappiota. Mutta jo kaudella 58 tuli kuitenkin selväksi, että yhteisöllisyys menee itsellä kilpailullisen menestyksen ohi ja lähden sarjasta vain nousemalla tai tippumalla. Sarjan kovuutta kaudella 60 kuvaa hyvin se, että sarja oli HTEV:n mukaan Suomen 9. kovin ja nelosen kovin.

Tässä vaiheessa tuli itse asiassa hyvin merkittävä uudistus, kun henkilökuntakulut laskivat ja tiedottaja tuli automaattisesti kaikille. VPA:n keskimääräisillä 400k palkoilla ja korkeilla henkilökuntakuluilla se tarkoitti sitä, että meillä olikin varaa pelata kilpailullisesti myymättä pelaajia. Tähän asti oltiin jouduttu pohtimaan pelaajasiirtoja aina kaudenvaihteissa ja sellaisina viikkoina, kun on kaksi sarjapeliä peräkkäin vieraissa. Voisi sanoa, että meidän kannalta se ei olisi melkein voinut olla enää parempi uudistus.

Kausi 61 oli meidän kausi, sillä silloin otettiin viimeinkin sarjavoitto ja millä tavalla. Sarja ei ollut edelleenkään mikään heikko, mutta oltiin pitkästä aikaa onnekkaita ja voitettiin kaudella kaikkiaan 13 peliä ja pelattiin kerran tasan. Kaudelle 61 tehtiin muutoksia, sillä myytiin pitkään mukana ollut Lönnfors, jotta saatiin ostettua tilalle kaksi vanhempaa pelaajaa tuomaan lisää hyökkäystehoja. Tälle kaudelle vaihdettiin myös valmentaja hyvän johtajuuden valmentajaan. Ikimuistoisimpia hetkiä oli, kun pelattiin keskikenttä jumalainen(+2) tasolle (561115275). Oltaisiin saatu ainakin taso korkeammalle, mutta Nikander oli harmillisesti loukkaantuneena ja toheloin korvaajan ostolla joukkuehenkeä alaspäin.

Kaudella 62 meni myös kaikki putkeen ja voitettiin sarja häviämättä yhtään peliä. Voitettiin Aktiivi Trickaajien Cup ja oltiin NPC:n finaalissa. Tehtiin 3 miljoonaa voittoa, vaikka tiputtiin taas suosikkina cupista. HTEV rankkasi sarjan III.12 Suomen kakkoseksi ja kovimmaksi kolmoseksi. Noustiin siis menestyksekkään kauden jälkeen ensimmäistä kertaa kakkoseen. Yksi kauden 62 menestyksen salaisuuksista oli se, että saatiin ensimmäistä kertaa tämän projektin aikana psykologi käyttöön ja se näkyi heti hyökkäysarvosanoissa. Hyökkäysarvosanoja petraamaan ostin myös monitaitoisen laitapakin, kovemman laiturin ja toisen maalintekotaitoisen TDF:n. Vasta tässä vaiheessa jo projektin alkuvaiheessa hankittu Cotinghue sai vaihtaa maisemaa ja totta puhuen tuo muutos olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Sinänsä hauskaa on se, että juuri kaudesta 60 lähtien oma aikatauluni on ollut kiireisimillään ja siksi osa muutoksista on jäänyt joko tekemättä tai tullut tehtyä vähän liian myöhään.

Tällä kaudella on päästy nauttimaan aiempien kausien hedelmistä ja pystytty kilpailemaan kakkosessa mukavalla tasolla. Tämä kakkosen sarjakin oli kaudella 63 ihan Suomen kärkitasoa, joten se ei tehnyt poikkeusta aiempien kausien sarjojen tason suhteen. Paremmalla onnella oltaisiin voitu taistella viimeiseen asti jopa noususta, mutta kahden onnekkaan kauden jälkeen pientä epäonnea osasi melkein odottaa. Harmittaahan se, kun juuri sillä "isoimmalla" kaudella ei pomppinut, mutta sinänsä on ollut suuri nautinto päästä kilpailemaan MJ-treenin sivussa Suomen toisiksi korkeimmalle tasolle asti. Itse asiassa eniten harmittaa se, että joukkue on tippunut suurena suosikkina liian varhaisissa vaiheissa Suomen Cupista joukkueen ollessa iskukykyisimmillään. Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että on ollut huikean hieno matka Parisaaren ja Nikanderin kanssa. Se oli alusta asti selkeää, että joudutaan tekemään paljon kompromisseja, enkä ollut missään vaiheessa varma, kuinka kauan pystyn pitämään joukkueen kilpailukykyisenä nousevien kulujen kanssa. Hattrickin uudistus matalampien henkilökuntakulujen ja automaattisen tiedottajan kanssa mahdollisti meidän pelaamisen viime kausina tällä tasolla ja voin rehellisesti myöntää nauttineeni suunnattomasti viime kausista. Vielä kun Parisaari pääsi matkan varrella pelaamaan Suomen maajoukkueessa, niin voisin sanoa kaiken menneen kautta 55 lukuun ottamatta erittäin hyvin.

Tällainen oli matkani Parisaaren ja Nikanderin kanssa, kun lähdettiin kokeilemaan miten pystytään kilpailemaan treenin ohella. En uskonut missään vaiheessa joukkueen pystyvän sille tasolle kuin on pystytty, sillä matkan varrella jouduttiin vaihtamaan hyvät nuoret pelaajat hieman vanhempiin ja heikompiin karsimaan palkkakuluja ja tuomaan kassan pohjalle hieman peitettä. Tiukimpina aikoina, kun peli ei oikein luistanut ja pelaajia piti myydä konkurssin välttämiseksi, kilpaileminen treenin ohella tuntui itsensä kiduttamiselta. Olin kuitenkin aina valmis myymään muut pelaajat Nikanderin ja Parisaaren ympäriltä, jos kilpaileminen ei olisi onnistunut. Vaikeiden aikojen jälkeen nämä viimeiset kolme kautta ovat olleet mahtavia, kun on pystytty haastamaan kovia joukkueitta ja olemaan joitakin kausia ehkä jopa Suomen top 50 -joukkueiden joukossa. Oma pelaaminenkin on parantunut matkan varrella ja innostuksesta johtunut yliyrittäminen on jäänyt pois enkä ole enää antanut viime hetken "neronleimausten" pilata pelejä. Näinkin pienellä alkubudjetilla on ollut mahdollista kilpailla ihan mukavalla tasolla, vaikka veri veti kilpailemaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Helppoahan tämä ei ole ollut, vaan on tarjonnut riittävästi haastetta ja antanut todella paljon. Kuten matkan varrelta voi huomata, niin en ole todellakaan tehnyt kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla, joten tästä voi vielä parantaa. Olen kuitenkin tehnyt asiat omalla tavalla huomioiden MJ-treenin tarpeet ja täyttänyt niin yhteisöllisen kuin kilpailullisen nälän.

Yhteinen matka Parisaaren ja Nikanderin kanssa tuli päähänsä, mutta monestihan yhden asian loppu on toisen alku ja niin tässäkin tapauksessa. Tulevalla kaudella tulen kokeilemaan taas uutta juttua aloittaen Suomen U20- maajoukkueeseen tähtäävien keskikenttäpelaajien treenaamisen. Ajatuksena on treenata ainakin yhtä omaa kasvattia siinä sivussa, kuten aina aiemminkin, mutta sen pidemmälle en tehnyt toistaiseksi tarkempaa suunnitelmaa. Kenties tulevina kausina treenataan tulevaisuuden keskikenttäpelaajat ja sitten siirrytään aputaitojen pariin tai ehkä aloitetaan uusi projekti vasta kaudella 68. Kilpailemisen suhteen takki on nyt joka tapauksessa varsin tyhjä ja siinä mielessä tulevat kaudet treenajana tulevat hyvään vaiheeseen, niin saadaan ladattua kilpailuun uutta poltetta. Itseni tuntien tämän poltteen löytymiseen ei mene kauaa, joten eiköhän tässä jo tulevalla kaudella pohdita tarkemmin jatkosuunnitelmia.

Suosittelen niin MJ-pelaajien treenaamista kuin kilpailemista siinä ohessa, vaikka välillä voi olla vaikeaa niin se kyllä palkitsee. Jo seuraavina kausina on oiva tilaisuus selvittää, millainen sinun tarinasi olisi.

Lopuksi vielä kiitokset kaikille menneiden kausien sarjatovereille, SMJ:n toimijoille, järjestöjen aktiiveille, Suomen maajoukkueen valmentajille ja kaikille muille tähän 13-kautiseen taipaleeseen vaikuttaneille. Ikimuistoiset kaudet takana ja ne eivät olisi olleet sellaisia ilman teitä kaikkia. Pyritään siihen, että tulevat kaudet ovat omalla tavallaan vielä hienompia kuin menneet kaudet.

Saavutuksia ja lukuja projektin varrelta:

AMC:n mestari, kolminkertainen Lappi Cup -mestari, A-T Cup -mestari ja kolminkertainen finalisti, NPC-finalisti, hetken aikaa Nuorten Partojen ja Lapin tikapuiden ykkönen. Kymmenenä kautena peräkkäin vähintään kolmantena sarjassa ja neljänä kautena noustiin sarjavoiton myötä suoraan.

Sampo Nikanderille kertyi 245 ottelua VPA:n paidassa ja hän teki niissä 69 maalia. Lassi Parisaari pelasi 244 ottelua VPA:n paidassa ja hän teki niissä 62 maalia. Parisaarelle kertyi lisäksi 13 peliä Suomen maajoukkueessa ja Nikanderkin pääsi pelaamaan jäähyväisottelun Suomen väreissä. Esko Hämäläinen pelasi 286 ottelua, Degeselle 274, Alaniemi 266, "Weski" 219, Kakko 207, Cotinghue 189, Sabitov 187, Laukamo 175, Kara 161 ja Ribet 119. VPA:n runko pelasi siis yhteensä hurjat 2572 ottelua eli keskimäärin noin 234 ottelua.

Link directly to this article (HT-ML, for the forum): [ArticleID=19927]