Community » Hattrick Press

Mahdoton menestys

Written by Hasseli

FC 7 Up huipensi kymmenennen Hattrick-kautensa ensimmäisellä mestaruudellaan, kun se viime kaudella taisteli itsensä VI.25-lohkon voittoon. Joukkueen taival on ollut kiehtova, mutta kuinka moni tuntee sen syntyhistorian? Mestaruuden kunniaksi julkaisemme nyt kattavan 7 Up -historiikin.

Oli loppukesä 2012, kun jalkapallohuligaani ja pienyrittäjä Vilther sai hetken mielijohteesta idean perustaa jalkapallojoukkueen. Mies myi kaiken, mitä hänellä oli, ja neuvotteli itselleen sponsorisopimuksia ja sijoituksia. Venäjän oligarkit innostuivat ajatuksesta ja alkoivat sijoittaa rahaa seuraan, jonka nimeksi siunaantui FC 7 Up. Nimen alkuperä on epäselvä, mutta urbaanin legendan mukaan perustavassa kokouksessa, jossa myös nimi päätettiin, juotiin yhteensä 158 litraa 7 Up -limonaadia.

Seura perustettiin virallisesti 5.8.2012. Joukkue koostui pitkälti lähipubi Kirstinän Kapakan jalkapalloaktivisteista, jotka seurasivat usein otteluita oluttuoppien ääressä pelejä kärkkäästi kommentoiden. Myös seuran manageri Vilther oli suhteellisen tuttu näky kyseisessä pubissa, ja idea lähtikin liikkeelle muutaman neuvoa antavan voimalla. Kapakan omistajasta Valtteri Kirstinästä loihdittiin joukkueen päävalmentaja. Muutamat pelaajat alkuperäisestä joukkueesta, kuten Eemeli Piironen, Jarkko Meiseri, Teemu Aakkula sekä Aleksi Löfqvist, olivat satunnaisia harrastejalkapallon harrastajia, mutta muuten joukkueen tuntemus jalkapallosta oli pitkälti kapakkailtojen varassa.

HT-johdon kanssa käytyjen kuumottavien keskustelujen jälkeen, joissa muun muassa udeltiin joukkueen kytköksiä Venäjän mafiaan ja oligarkkeihin, 7 Up sai lopulta lisenssin VIII.74-sarjalohkosta, jossa se korvasi FC-Jussin. Ensimmäinen virallinen ottelu oli ystävyysottelu espanjalaista carlos arahalia vastaan, josta 7 Up kampesi 2-2-tasapelin. Managerin silmään pisti kuitenkin joukkueen amatöörimäisyys, ja pian ottelun jälkeen suurin osa joukkueen pelaajista sai lähtöpassit. Rahaa laitettiin palamaan kunnolla, sillä seuraavana vuorossa oli historian ensimmäinen sarjaottelu, joka pelattiin kaikenlisäksi samoilla kulmilla samaan aikaan perustettua FC Kalavelkaa vastaan, jonka raunioista syntyi myöhemmin legendaarinen Rasvapallo FC. Ottelu päättyi 1-1, joten suurimmilta mellakoilta säästyttiin.

Loppukausi sujui moitteettomasti, mutta koska joukkueen Hattrick-taival alkoi kesken kauden, joutui se lähtemään liian suurelta takamatkalta liikenteeseen FC-Jussin heikon menestyksen johdosta, lopullinen sijoitus oli vasta neljäs. VIII-sarjataso kuitenkin lakkautettiin tuon kauden jälkeen, joten automaattinen nousu VII-sarjatasolle tapahtui itsestään.

Ensimmäisen Suomen Cup -ottelunsa 7 Up pelasi 2.10.2012, kun vastaan asettui Pehmeä sankkeri. FC 7 Upin stadionille kertyneet 5004 katsojaa saivat todistaa ottelua, jossa 7 Up yllättäen otti taisteluvoiton ennakkosuosikki sankkeria vastaan ja pamautti 3-1-loppulukemat taululle. 7 Upin maaleista vastasivat seuraikonit Eemeli "Pyssy" Piironen sekä Teemu "Tykki" Aakkula, ainoat pelaajat Jarkko "Meisseli" Meiserin lisäksi, jotka pelaavat yhä tänäkin päivänä, 13.11.2015, 7 Upin riveissä.

Joukkueen ensimmäinen kokonainen kausi oli kaikkiaan tyylikäs suoritus. Sarjalohkossaan joukkue ylsi kolmannelle sijalle ja pääsi jo haistelemaan VI-sarjaa ylimääräisenä nousijana. Seuraava kausi oli kuitenkin synkkää seurattavaa, sillä 7 Up onnistui nappaamaan vain yhden pisteen 14:sta ottelusta. Surkea menestys selitettiin pienellä budjetilla ja vajavaisella materiaalilla, mutta monet vaativat sarjakauden aikana päävalmentaja Kirstinän eroa. Kirstinän selänpesutaidot kuitenkin tiedettiin, joten tulosvastuu jäi toissijaiseksi.

Yllättävä käänne kuitenkin tapahtui, kun sponsorien ja sijoittajien paineen alaisena manageri Vilther lopulta päätti erottaa Kirstinän. Tilalle palkattiin kokenut romanialainen valmentajavelho Marius Angelescu, joka nosti joukkueen uudelle tasolle. Suomen Cup päättyi edellisen kauden tapaan jo ensimmäisellä kierroksella, mutta VII.690-sarjassa, johon joukkue oli tippunut, 7 Up teki erinomaista tulosta. Sarjavoitto jäi lopulta vain kahden pisteen päähän, mutta Angelescu löysi tiensä fanien sydämiin. Kauden kruunasi vielä kapteeni Piirosen upea 2. sija maalipörsissä 11 maalilla. Sarjanousu oli jälleen edessä.

Kausi kutossarjassa sujui kuitenkin jälleen kehnosti. Angelesculla oli kuitenkin kannattajien ja seurajohdon tuki takanaan, joten joukkue säästyi suurimmilta kivityksiltä. Seitsemäs sija otettiin vastaan naama mutrulla, mutta viime kauden menestys antoi toivoa, että tippumisen johdosta olisi mahdollisuus vihdoin himoittuun mestaruuspokaaliin.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Alkukausi sujui surkeasti ja joukkue oli ensimmäistä kertaa suuressa kriisissä. Angelescu menetti tukensa, ja jopa managerin palli alkoi heilua. Kannattajien kivitykset alkoivat, ja lopulta Vilther nöyrtyi ostamaan joukkueeseen huippuvahvistuksen, Sascha Roidlin. Tämän johdosta joukkue sai tekemisen meiningin jälleen tulille, ja lopulta se onnistui puristamaan toisen sijan niukasti Team Kung Fun nenän edestä.

Oli jälleen nousuhuuman aika, vaikka odotukset eivät taaskaan olleet korkealla. Angelescu oli kuitenkin pitkäjänteisellä työllään saanut joukkueen suoritustason kohdilleen, ja lopulta sarjapaikka säilytettiin. Seuraava kausi olikin lopullinen palkinto Angelescun työstä 7 Upin eteen, ja joukkue otti upean kakkossijan edeten Suomen Cupissakin ensi kertaa kolmannelle kierrokselle.

Angelescun motivaatiota kuitenkin epäiltiin, ja mies itsekin oli tyytymätön saamaansa arvostukseen. Lopulta 22.11.2014 julkistettiin tieto, että seuraikoni Eemeli Piironen ottaisi paikan päävalmentajana. Piirosen asema seurassa oli niin kannattajienkin kuin muidenkin tahojen kanssa vahva ja odotukset sen johdosta erittäin korkealla. Kausi oli kuitenkin edelliskauteen nähden suuri katastrofi. Syyllisiä etsittiin niin johdon, valmennuksen kuin pelaajistonkin puolelta. Seuran managerin välinpitämättömyyttä pidettiin hävyttömänä. Epäiltiin jopa, että manageri lomaili ja mässäili seuran rahoilla. Muun muassa miehen lukuisia Ferrari-merkkisiä ajoneuvoja ja uutta miljoonahuvilaa ihmeteltiin. Samaan aikaan joukkueen rakennuspalikat olivat pahasti hukassa. Lopullinen sijoitus oli viides, ja sarjapaikka säilytettiin.

Seuraavan kauden alussa painajainen jatkui. Menestys jatkui surkeana ja kannattajoukon mellakat äityivät jo katastrofaalisiksi tappioiksi niin imagollisesti kuin taloudellisestikkin. Sen sijaan managerin lomailu, juhliminen ja vastuunpakoilu jatkui entiseen malliin. Sijoittajat vetivät rahojaan pois - jopa oligarkit vetäytyivät 7 Upin toiminnasta lähes kokonaan. Manageri teki kuitenkin joitakin ratkaisevia hankintoja etätyönä Malagalta, ja näin päävalmentaja Piironen sai enemmän materiaalia menestyksen rakentamiseksi. Joukkue ottikin kauden loputtua torjuntavoiton sijoituksenaan 3. sija. Manageri Viltherkin palasi viimein maisemiin kauden päätösjuhliin ja lupaili uusia tuulia joukkueeseen. Fanit olivat pessimistisiä, mutta turhaan. Edessä oli kaikkien aikojen 7 Up -kausi.

Seuran junioribisnes tuotti vihdoin kunnon tiliä, jonka johdosta joukkuetta vahvistettiin merkittävästi. Keskikenttä ja hyökkäys sai toivottua voimaa, olihan joukkue pelannut pitkälti puolustuksen varassa aikaisemmat kautensa. Kausi lähti hyvin liikkeelle, mutta tappio Banzai-joukkuetta vastaan kauden puolessa välissä sai fanit jälleen heittämään pyyhkeen kehään. Puhuttiin jälleen hopeakaudesta eikä mestaruuteen enää uskottu. Joukkue kuitenkin voitti jokaisen tappion jälkeisen ottelun, ja viimeisellä kierroksella tilanne kärjistyi - huikea 0-8-voitto malmin manolosista ja Banzain tappio samalla kierroksella tiesi sarjavoittoa maalieron turvin. Koko stadion repesi liitoksistaan ja mittavat juhlat alkoivat.

Jopa seuran historiaan olennaisesti liittyvä Kirstinän Kapakka avasi jälleen ovensa mestaruuden kunniaksi, baarimikkonaan itse Valtteri Kirstinä. Juhlat olivat kuitenkin rajut ja koko rakennus räjäytettiin, joten kapakan taival päättyi traagisesti ja lopullisesti sinä iltana. Kaikkinensa juhlien kulut olivat järkyttävät, mutta 7 Upin johtoporras onnistui suhmuroimaan Suomen kulttuuriministeriön kulujen maksumieheksi, joten seuran taival sai jatkua kuten ennenkin. Kaikesta huolimatta juhlat olivat ikimuistoiset ja kuolonuhreilta vältyttiin. Kymmenen kauden työnteko realisoitui - mestaruus oli vihdoin saapunut Limustadionille. Kaikki huipentui upeaan karsintaottelun voittoon ja sarjanousuun.

Nyt, kymmenen kauden jälkeen, on aika kääntää uusi sivu 7 Upin historiassa. V-sarja tuo uusia haasteita pöytään. Toivottavasti 7 Up on tullut sinne jäädäkseen. Aika näyttää meille, kuinka mahtavaksi FC 7 Up vielä kasvaa. Se riippuu paljolti seuran managerista. Siitä hemmosta kun ei koskaan tiedä.